En lainkaan käsitä, miten tätä paitaraukkaa oli kohdeltu, mutta pilalla se oli. Ihan pilalla tähän asti. Nyt se oli hyviä unia aiheuttava korjauskohde, jonka suhteen muutin mieltäni monta kertaa.
Paita on puuvillaa, sellaista kiiltävää, jollaisesta tehdään vuodevaatteitakin, en saa sanaa nyt mieleeni, vaikka se on ns. aivan kielenpäällä. Ensin ratkoin paidan nappilistan laskoksen ompeleen ja ompelin siksakilla kankaan repeämät kiinni.
Varastoissani oli yksi samankaltaista materiaalia oleva tyynyliina, jonka pari on kadonnut jonnekin vuosien saatossa. Niinpä otin sen paikka-aineeksi. Hyödynsin tyynyliinan valmista reunaa leikatessani hieman isomman palan kuin se rikkinäinen osa paidassa oli. Silitin huolittelemattomat reunat sisäänpäin ja harsin palan paikalleen paidan rikkinäisen osan päälle ja ompelin sen kiinni. Minusta paikasta tuli kohtuullisen siisti. Ompelin laskoksen uudelleen kiinni entisiä tikkausjälkiä pitkin. Sisäpuolelta paikkaus näytti tältä.
Päältä päin paikka näytti uusien nappien kanssa tältä. Minulla oli sattumalta kolme samanlaista pientä nappia, joten vaihdoin nappilistan napit, joista yksi oli kadonnutkin. Hihoihin jäin nyt sitten erilaiset, alkuperäiset napit. Onneksi se puoli paitaa, jossa napinlävet ovat, oli ehjä. En ole ommellut napinläpiä ainakaan 35 vuoteen, joten siinä olisi hieman muistelemista.
Sitten otin uutta sinistä monisävyistä sashikolankaani ja aloin vapaasti kirjoa ketjupistoja kiemuroiksi ja väliin hieman kukkia tai ainakin sen tapaisia. Vihreillä muliinilangoilla kirjoin vielä lehtiä ja täytin valkoisella sashikolangalla koristelun yläreunan sydämen. Minulla ei ole vielä sashikoneuloja, mutta tavallisella pitkällä kirjontaneulalla pärjäsi hyvin. Minä en vielä tiedä ja osaa oikeita termejä näille jutuille, mutta ei kai se haittaa? En minä ruoanlaitossakaan tiedä, mutten anna sen häiritä. Nämä sashikolangat tilasin Amazonilta, ne ovat paksumpaa lankaa kuin tavalliset kirjontalangat, eikä niitä jaeta säikeisiin, tuntuivat oikein kivoilta ommella.
Varastoissani oli yksi samankaltaista materiaalia oleva tyynyliina, jonka pari on kadonnut jonnekin vuosien saatossa. Niinpä otin sen paikka-aineeksi. Hyödynsin tyynyliinan valmista reunaa leikatessani hieman isomman palan kuin se rikkinäinen osa paidassa oli. Silitin huolittelemattomat reunat sisäänpäin ja harsin palan paikalleen paidan rikkinäisen osan päälle ja ompelin sen kiinni. Minusta paikasta tuli kohtuullisen siisti. Ompelin laskoksen uudelleen kiinni entisiä tikkausjälkiä pitkin. Sisäpuolelta paikkaus näytti tältä.
Päältä päin paikka näytti uusien nappien kanssa tältä. Minulla oli sattumalta kolme samanlaista pientä nappia, joten vaihdoin nappilistan napit, joista yksi oli kadonnutkin. Hihoihin jäin nyt sitten erilaiset, alkuperäiset napit. Onneksi se puoli paitaa, jossa napinlävet ovat, oli ehjä. En ole ommellut napinläpiä ainakaan 35 vuoteen, joten siinä olisi hieman muistelemista.
Sitten otin uutta sinistä monisävyistä sashikolankaani ja aloin vapaasti kirjoa ketjupistoja kiemuroiksi ja väliin hieman kukkia tai ainakin sen tapaisia. Vihreillä muliinilangoilla kirjoin vielä lehtiä ja täytin valkoisella sashikolangalla koristelun yläreunan sydämen. Minulla ei ole vielä sashikoneuloja, mutta tavallisella pitkällä kirjontaneulalla pärjäsi hyvin. Minä en vielä tiedä ja osaa oikeita termejä näille jutuille, mutta ei kai se haittaa? En minä ruoanlaitossakaan tiedä, mutten anna sen häiritä. Nämä sashikolangat tilasin Amazonilta, ne ovat paksumpaa lankaa kuin tavalliset kirjontalangat, eikä niitä jaeta säikeisiin, tuntuivat oikein kivoilta ommella.
Satiini! Se se oli. Ja sillä on muitakin nimiä, pomsi ja atlas. Niitä en ollut koskaan kuullutkaan, tai ehkä lukenut pomsin jostain Pikkunaisia-kirjasta. Kyse on siis kiiltävästä kankaasta, joka voi olla muutakin kuin puuvillaa, satiini merkitsee nimenomaan kankaan rakennetta, loimi- tai kudelankajuoksua. Satiinia käytetään juhla-asuissa ja tosiaan vuodevaatteissa ja verhoissa, varmaan monessa muussakin, mutta näissä minäkin olen sitä nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti