Tyttöhameen täysremontti

Minulla on hame, jonka olen ostanut noin 12 vuotta sitten. Ainakin minulla oli päälläni se  jo kesäkuisena päivänä vuonna 2010, jolloin putosin portailta ja nilkkani meni tuhannen päreiksi. Kengät, jotka minulla oli jalassani ja päälläni ollut paita, ne ovat jo hävinneet, kuluneet loppuun, mutta hame on tallella. Hameella on nimikin, se on Tyttöhame, sillä se on ikääni nähden huomattavan lapsekas, eikä  muutenkaan taitaisi kerätä tyylipisteitä yhtään missään. Se käveli kanssani caminon keväällä 2016 ja kului siellä huomattavan paljon. En ole antanut asian suuremmin häiritä minua, huithapeli kun olen, mutta nyt kun olen innostunut korjaamaan vaatteita #visiblemending-hengessä, on tyttöhame mitä parhain projektikohde. Ei meinaan lopu korjattava ihan heti!

Huolellisen tarkastelun perusteella korjattavaa oli ainakin etupuolen taskujen läppien tienoilla ja näitä tällaisia kohtia oli neljä. Helma oli kulunut paikoin melkein puhki taitoksestaan. Vyötärön napinläven tikkaus oli kulahtanut ja venähtänyt. Siellä täällä oli muutenkin selviä kulumia. Hame oli ollut koko elämänsä betonin värinen ja haalistunut lisää vuosien varrella, mutta nyt se sai alkuun uuden värin. Värjäsin samalla kerralla muitakin haalistuneita, melko vaaleita vaatteita tummansinisiksi ja ainakin tyttöhameen uusi väri on tasainen. Tikkaukset paistavat sieltä kyllä aika hyvin, sillä niihin ei uusi väri tarttunut. 

Ratkoin jo ennen värjäystä taskujen läppien päät auki, jotta voisin värjäyksen jälkeen sommitella paikat paikoilleen. Ajattelin, etten erota alkuperäisiä tikkauksia uudesta väristä, mutta koska langat eivät värjäytyneet, ei olisi ollut vaikea erottaa ommelta. Kun hame oli värjätty ja kuivunut, saatoin aloittaa muut korjaustoimet. 

Olin jo leikannut pienet paikat ruusukuvioisesta kankaasta, se oli sattumoisin pohjaväriltään melkein täsmälleen samaa kuin hameen uusi väri, sitäkään en osannut ennustaa. Silitin paikkojen reunoihin taitteet ja aloitin ensimmäisen taskunreunan reikien paikkaamisen. 

Asetin paikan kankaalle niin, että se meni taskun läpän ratkotun reunan alle ja kiinnitin paikan muutamalla nuppineulalla. Aloitin sitten ompelemaan paikkaa kiinni pykäpistoin, hamekankaassa ollut reikä jäi siis tämän paikan alle (general idea, you know). Käytin liukuvärjättyä sinisävyistä sashikolankaa ja pitkää sashikoneulaa. Kiersin koko paikan ympäri niin tasaisin pykäpistoin kuin osasin ja mielestäni se onnistui ihan kivasti. Sitten kokeilin varsinaisia sashikopistoja muutaman koejonon, mutta vielä se ei suju kuin tanssi. Todellakaan, mutta oli kiva kokeilla. Tuo hame on sellaista kangasta, ettei sitä kannata pistellä turhaan ja purkaa, sillä neulanpistot jäävät siihen pysyvästi. 

Jatkoin sitten ompelemalla muutamin pistoin taskunläpän paikalleen takaisin ja vielä läpän reunaan pienen pykäpistopätkän peittämään kulahtaneen reunan. Nyt on vielä kolme samanlaista paikkausta tiedossa, mutta ennen niitä tein muutamia muita kohtia ihan vain koska voin. EDIT: nyt vielä kaksi paikkausta.

Tässä toinen paikkaus, siinä yritin taas sashikopistoja.

Vyötärön napinläpi oli venähtänyt ja ommel kulunut paikoin puhki. Ompelin sen reunaan oranssilla langalla vahvistukseksi pykäpistoja ja vielä valkoisella kukkasen koristeeksi. 

Helmassa oli myös kulumaa siellä täällä, ties missä kaikkialla sillä hameella onkaan istuttu. Sain jokunen päivä sitten Japanista postia, odotetut liukuvärjätyt sashikolangat ja neulapakkaus saapuivat. 

Ajattelin ensin, että korjaan helmasta vain ne rikkinäiset kohdat, mutta päätinkin sitten reunustaa koko helman, sillä lanka on niin kaunista. Teen tätä hommaa pätkissä, kun paikkaaminen ei innosta. Ompelin eilen noin 15 senttiä reunaa oikein tihein pykäpistoin ja siitä tuli hauskan näköistä ja samanlaista oikealta ja nurjalta puolelta. Koko helman kiertämiseen mennee aikaa, mutta onhan seuraavaan caminoonkin vielä noin 15 kuukautta, joten varmaankin hame siihen mennessä valmistuu. 

Valmista noin viisitoista senttiä.

Valmista puolet etukappaleesta.