Viinipurkista kukkamaljakoksi

Minua ei tunneta askartelijana, lähden karkuun, kun kuulen sanottavan askartelupiste tai työpaja, ihan liian osallistavaa. Mutta joskus askartelen ihan pikkuisen, kuten tämän todella hienon kukkamaljakon. Tämä sopisi hyvin myös CampaAdriaan, jossa mikään lasinen maljakko ei menesty, mutta kukkia tulee pidettyä mukana melkein koko ajan. 

Eikä tarvita kuin sievyyssilmää viiniä ostaessa, valitaan semmoinen tetra, jonka kuviointi miellyttää ja uhraudutaan juomaan viini pois. Sitten leikataan purkin ylälaidan pois sen verran, että muodostuu sopivan korkuinen maljakko. Hain vielä ulkoa sopivan kokoisen kiven painoksi ja laitoin sen purkin pohjalle ja kukat siihen. Avot. Seuraavana päivänä leikkasin vielä vähän lisää purkin yläreunasta pois, kun tulppaanit alkoivat aueta. 

Riisivesi – hävikistä hyödyksi

Honeyjubu on suosikkejani korealaisista kotivlogeista, siinä oikein tarmokas, mutta rauhallinen kotirouva tekee ruokaa perheelleen ja siivoaa. Olen katsonut kaikki hänen videonsa ja monta juttua on tarttunut kokeiluun. Yksi niistä on riisivesi. 

Riisi on yksi korealaisen keittiön peruspilareista. Jääkaappien alaosa on useassa kotikeittiössäkin pyhitetty riisille, siellä on suuri laatikko (kaksikin eri laaduille) pelkästään riisille. Melkein kaikkeen ruoanlaittoon riisi kuuluu tavalla tai toisella. Honeyjubu (hän ei tietääkseni kerro oikeaa nimeään vlogissa) kauhaisee aamuisin mittakupillisen tai kaksi riisiä vatiin ja aloittaa aamun toimet reippaasti klo 5. Hän pesee ensin riisin. 

Olen jo oppinut aikoja sitten, että riisinpesussa ei ole kyse niinkään makuasioista, vaan siitä, että riisistä pestään pois tärkkelystä ja epäpuhtauksia. Myös riisinkeittämisvaiheessa pesty riisi kuohuu kattilassa tai riisinkeittimessä maltillisemmin ja sotkee vähemmän. Tärkkelyksen määrä on erilainen eri lajikkeissa ja varmaan sitä likaakin on eri määriä riippuen miten riisi on pakattu, missä ja minkä hintaisesta riisistä on kyse. Riisi pestään niin, että se mitataan suurenpuoleiseen kulhoon ja päälle lasketaan reilusti kylmää vettä. Riisiä kauhotaan käsin tai vispilöidään niin, että tärkkelys irtoaa. Ensimmäinen vesi kaadetaan kokonaan pois, siitä ei tehdä mitään askartelupaskarteluita, mutta toisesta vedestä alkaen harmaantunut lonkeroa muistuttava vesi otetaan talteen myöhempiä käyttöjä varten. 

Minä keitän yleensä niin pienen erän riisiä kerrallaan, ettei siitä tule kovin paljon tärkkelysvettä, yhdestä mittakupillisesta vaihtelevaa valkoista pyöreää riisiä tulee litran verran toista ja kolmatta huuhteluvettä yhteensä. Tämmöisen satsin kaadoin lasipulloon ja laitoin jääkaappiin ja olin ihan honeyjubuna. 

Etelä-korealainen kotitalousjumalattareni käyttää riisivettä huonekasvien kasteluun (päältäkasteluun) ja siivoamiseen. Minä luin muualta, että korealaiset käyttävät riisivettä hiustenhoitoon ja sitä minä kokeilin tänään. Mutta tein kaksi virhettä. 

1. virhe: täysi suurisuinen lasipullo on vaikea käyttää suihkussa märin käsin
2. virhe: jääkaappikylmä riisivesi tai ylipäätään mikä hyvänsä liemi on sitten ihan järkyttävän kylmää

Ensi kerralla:

1. otan vettä noin puoli litraa muoviseen kahvalliseen kannuun
2. otan veden lämpenemään edes vähän jo hyvissä ajoin ennen kauneudenhoidollisia hommia

Pesin ensin hiukset tavanomaisesti ja huuhdoin ne. Sitten kaadoin sitä hirmukylmää vettä päähäni enkä onneksi pudottanut lasipulloa. Mutta melkein kiljuin, kun kylmä vesi meni tajuntaani. Samantapainen tunne kuin joskus kylmää pirtelöä pillillä juodessa, tulee pirtelöotsa. Kunhan siitä tokenin, kiedoin märät hiukset hiuspyyhkeeseen ja jätin tämän taikaliemen (mahdollisesti) vaikuttamaan. Noin kymmenen minuutin päästä huuhdoin hiukset uudelleen ja jäin odottamaan mahtavia vaikutuksia. Hiukset olivat sitten puhtaassa pyyhkeessä noin 20 minuuttia ennen kuin kampasin. Ei ollut yhtään takuntapaisiakaan, minun luiruhiukseni takkuuntuvat helposti. Kuivuttuaan ne eivät olleet sähköiset, kuten talvella tavallisesti on. Riisiveden pitäisi lisätä luonnonmukaisesti (tai onhan siitä vedessä niitä mahdollisia likajäämiä riisistä) volyymiä hiuksiin tärkkelynsen muodossa. Ja ehkä niin kävi. Ihan ok kokeilu, mutta pitää tosiaan toimia viisaammin seuraavalla kerralla. 

Siivouskäytöstä kerron myöhemmin, jos tulen kokeilleeksi sitä. Sitä vielä tuli mieleeni sanoa, että minusta on ihanaa, kun Honeyjubu sanoo usein, että olipa päivän riisi tänään herkullista. En muista koskaan hänen sanoneen, että nyt meni riisinkeitto ketuilleen, ehkä joskus niinkin käy. Mutta herkullinen riisi, se on ihan must korealaisissa ruokapöydissä.

No nyt kiiltää – tiskialtaan puunausta

Joskus viime vuoden alussa luin Hesarista jutun amerikkalaisesta rouvasta, joka pitää vlogia siivoamisesta, hän ei niinkään siivoa videoissaan, mutta puhuu sitäkin enemmän siitä, miten hän siivoaa ja miten kaikkien muidenkin olisi hyvä siivota. Innostuin aiheesta hetkisen verran, mutta sitten kyllästyin rouvan puhuvaan päähän ja siihen, että hänen mielestään oli hyvä idea toisaalta kiillottaa tiskiallas ja pitää se säihkyvän kiiltävänä, mutta toisaalta laskea päiväksi siihen tiskivesi, jossa voi päivän mittaa tiskata yhtä jos toista. Illalla sitten taas allas pyyhitään kuivaksi ja mennään hyvillä mielin nukkumaan. 

Minä en mistään lilluvesistä tykkää ja muutenkin tuohon aikaan kiinnostuin kaikesta korealaisesta, he siivoavat vlogeissaan niin tehokkaasti ja kauniisti, että jopa minä laiskimus olen omaksunut muutamia siivousrutiineita. Paljon enemmän ajallisesti yhä kyllä katson heidän siivoamistaan kuin itse siivoan, sen myönnän auliisti. 

Amerikkalaisen rouvan ja hänen vloginsa nimi ovat jo unohtuneet, mutta sen altaan kiillottamisen omaksuin häneltä poislukien päiväkohtaisen lilluveden. Kiillotin tänään altaan ja nyt taas tarvitaan kilolaseja keittiössä, ettei aivan häikäisty. Tässä hommassa avainasemassa on puhdistuskivi. Minulla ei aiemmin ollut kokemusta sellaisen käyttämisestä eikä muista tuotemerkeistä kuin Universal Stone. Ostin sellaisen melkein vuosi sitten ja olen kiillottanut sillä tiskialtaan kymmenkunta kertaa, vasta aivan pieni kuoppa on tullut sylinterin muotoiseen puhdistuskiveen. Sitä hangataan pakkauksessa mukana tulevalla karkealla sienellä, joka on ensin kasteltu. Sitten puhdistettava kohde (kannattaa lukea ohjeesta millaisille pinnoille puhdistuskivi sopii) hangataan pienen vesimäärän kanssa puhtaaksi. Kun aloittaa muilla tavoin puhdistetun altaan kiillottamista, ei tulos ole ensimmäisen kerran jälkeen vielä paras. Teräksen altaan pintaan kertyy yhtä jos toista ja jos sitä on puhdistettu patapata-tyyppisillä karkeilla hankausvilloilla (kuten minä olen tehnyt x vuotta) on pintaan tullut naarmuja, jotka oikein imevät likaa itseensä. 

Muutaman kiillotuskerran jälkeen allas alkaa olla jo melkoisen kiiltävä. Sieneen pitää saada kunnolla vaahtoavaa puhdistusainetta ja altaan pinta huudellaan oikein huolellisesti ja lopuksi pinta kuivataan. Siitä tulee muuten kilpajuoksu perheenjäsenten kanssa, kun joku käyttää allasta ja jatkaa muualle, huomaan kipaisevani aina välissä kuivaamaan altaan uudelleen pisaroiden poistamiseksi ja kiillon säilyttämiseksi. En sentään vaadi muita puunaamaan allasta samaan tapaan joka käytön jälkeen. 

Käytön jälkeen puhdistukiven ja hankaussienen täytyy antaa kuivua hyvin. Minun kansainvälinen kiveni ei ole homehtunut tai mitenkään pehmennyt tai mennyt pilalla. Luin sellaisia pelotteluita netistä ennen puhdistuskiven ostamista. Aina löytyy niitä, joitten mielestä joku hyväksi kehuttu tuote onkin ihan peestä.