Tuona päivänä en halunnut lähteä niin aikaisin, sillä minun piti vielä vaihtaa ponchon napit. Tiedättehän, pitäähän sitä napit vaihtaa ennen kuin lähdetään ihmisten ilmoille. Ettekö te muka vaihda? No en minäkään. Olinpa vain käsityöliikkeessä käydessäni ostanut valmiiksi rakkaaseen ponchooni uudet napit. Entiset olivat ihan ehjät, eikä niitä edes puuttunut yhtään, ikään kuin se olisi vaikuttanut mihinkään. Mutta olin kuitenkin ostanut hauskat uudet napit ja ajatellut niiden vaihtamista, olin varmaankin nähnyt vaihtamisesta untakin.
Sillä hetkellä, puoli tuntia ennen kylille lähtöä aloin sitten vaihtaa niitä nappeja, kalkuloin, etten voi mitenkään tuhertaa enempää kuin viisi minuuttia/nappi. Olin muutoin kyllä jo tällingissä, olin kammannut ja mitä sitä nyt muuta liittyykään kylille lähtöön. Minulla oli upouudet pienet ompelusaksetkin ja irrotin tylsät, vanhat napit ja ompelin tilalle uudet hienot napit. Ne ovat kylläkin hieman liian suuret ponchon napinläpiin, mutta se ei haittaa mitään, sillä en koskaan aukaise näitä nappeja.
Ompelin napit tarkoituksella (uskokaa tai älkää) hieman nappien ja paljon ponchon väriä vaaleammalla langalla, sillä halusin ompeleen näkyvän, minusta se näyttää hauskalta. Luultavasti se on väärin, vastoin kaikkia ompelun kirjoittamattomia tai kirjoitettuja sääntöjä. Joka tapauksessa ponchossani on nyt nätit napit, jotka eivät sivumennen sanoen olleet halvat, onneksi vaatteessa ei ollut yhtään nappia enempää. Siksi ompelinkin ne hyvin huolellisesti, sillä en tahdon kadottaa niitä. Messuilla oli hauskaa ja uudet nappini tekivät mieleni iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti