Rakkaiden, caminon käyneiden juoksuhousujeni (joilla on otettu tuskin viittä juoksuaskelta) haaroista olivat saumat pettäneet. Kun huomasin lisätuuletuksen ilmestyneen housuihin, pelästyin kankaan kuluneen puhki, mutta siitä ei lainkaan ollut kyse, moninkertainen koneommel oli vain kulunut pois kriittisiltä alueilta.
Tuttu pykäpisto tuli taas tarpeeseen, sillä se joustaa mainiosti tällaisessa ohuessa, hyvin joustavassa kankaassa. Käytin kuusisäikeisen langan kahta säiettä kerrallaan ja vaikka kuvassa ommel näyttää vähemmän siistiltä ja huomaamattomalta, ei sitä juurikaan päivänvalossa hoksaa, se on noin pari milliä korkeaa. Tarkastelin lopuksi tämänkin vaatteen huolellisesti, enkä löytänyt muuta korjattavaa. Näillä housuilla menen toisenkin caminon, ellei sada vettä niin paljon kuin keväällä 2016. Siinä tapauksessa kurahousut ovat tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti