Trikoohameen vyötärö

Ehkä minulla ei olisi niin montaa sieltä täältä pikkuisen rikkinäistä vaatetta, jos ostaisin parempilaatuisin vaatteita. Tällä erää en osta ollenkaan vaatteita, vaan korjailen vikoja niissä, joita kaapissani on. Joitakin vaatteita olen käyttänyt vähän rikkinäisinäkin, se on ollut paha tapani. En ollut edes huomannut, että paksusta trikoosta tehdyn hameeni vyötärökaistaleen sauma oli ratkennut. Eikä vain yhdestä kohtaa, vaan useammasta. 

Eilen korjasin hameen. Fiksuinta olisi tietysti ollut ommella sauma kokonaan koneella, mutta halusin kokeilla käsin korjaamista. Mietin tekisinkö korjauksen hyvin erottuvalla värillä vai kankaan väriin sulautuvalla ja päädyin jälkimmäiseen, mikä nyt hieman harmittaa. Sain nimittäin pykäpistoista melko siistejä, joku iloinen väri olisi käynyt koristelusta siinä kuin korjauksestakin. Pykäpisto on oikein toimiva trikoomateriaalille, sillä se joustaa sopivasti. Ratkenneita kohtia, leveämpiä ja kapeampia oli useita hameen vyötärössä, joten askartelin muutaman tunnin vaatteen kimpussa ennen kuin tuli valmista. Muita rikkinäisiä kohtia en löytänyt.

Luulenpa tietäväni miten hame on alkujaan mennyt rikkikin. Se on minulle vähän liian iso ja olen pukenut sitä päälleni ja pois vetoketjua avaamatta ja se on varmaankin rasittanut ommelta. Lupaan tästä lähin pukeakin vaatteen sitä kunnioittaen. Käytin muliinilangasta kolmea säiettä, mielenkiintoista nähdä miten se kestää käyttöä ja pesua. Yritin päätellä langanpäät huolellisesti, sillä mikä sen ärsyttävämpää kuin korjata jotain ja sitten uusi ommelkin pian leviää riittävän päättelyn puutteeseen.