Kun olimme vastikään Portugalissa, käytimme kolikoita paljon enemmän kuin kotimaassa tulee tehtyä. Niillä saa siellä vielä maksettua monta asiaa, automaatteihin kelpaavat pienetkin kolikot, viisisenttisistä alkaen. Kauppojen tiskeillä hintoja ei pyöristetä, vaan hinnat ovat sentilleen juuri sitä mitä ovatkin ja kolikoita kaivellaan taskuista ja kukkaroista antaumuksella ja kiireettä. Niinpä Antilla oli taskuissaan koko ajan kasa kolikoita, toisessa taskussa oikeat rahat (50-senttiset ja sitä suuremmat) ja toisessa pikkurahat. Yhden kerran palautin maksamisen jälkeen hänelle kasan näitä pikkurahoja ja hän laittoi ne taskuunsa ja tunsi epämiellyttävän sujahduksen, kun kolikoita valui jalkaa pitkin lattialle asti. Jaaha, reikä taskussa! Meillä ei ollut mukana ompelutarvikkeita, joten hän vain opetteli laittamaan kolikot ja avaimet toiseen taskuun.
Nyt olen niin sustainable ja muuta vastaavaa, lupauduin korjaamaan taskun, ikään kuin kyse olisi suuresta operaatiosta. No onhan se, kun ottaa huomioon, että olen jättänyt käyttämättä vaatteen, kun siitä puuttuu nappi. Tai toisaalta käyttänyt vaatetta, jossa on ollut viisi reikää. Nyt en vain mietiskele päiväaikaan, miten voisin korjailla vaatteita, näen niistä unia. Unissani puuhaan kaikenlaista vauhdikasta, mutta siinä sivussa samalla paikkaan ja kirjailen. Sama kuin ruoanlaiton kanssa. Jos minulla on päässäni muhimassa jotain ajatuksia päivällisen suhteen, öisin aivoni käsittelevät aihetta ja jos uni muuten käsittelee vaikkapa lentämistä, (saatan unessa siis lentää touhukkaasti käsiäni räpytellen) siinä sivussa sommittelen sievää salaattia. Usein unissani ongelmat ratkeavat ja saan ideoita. Se on kätevää ja aikaa säästävää.
Antin housut pääsivät siis käsittelyyni pyykin jälkeen. Minulla oli hankittuna sopivaa paikka-ainesta ja kun housut olivat kuivuneet, käänsin ne nurin ja tutkin tilanteen. Kumpikin tasku vaati toimenpiteitä. Toisessa oli jo iso reikä ja toinen oli juuri hiutunut puhki. Taskun sisus oli pöhkön ohutta kangasta ja sen sijaan, että olisin vain kursinut sisätaskua kasaan, vaihdoin sen kokonaan tällä sievällä kankaalla. Kysyin myös asiakkaalta, ovatko taskut riittävän syvät ja sain toiveen hieman jatkaa taskujen syvyyttä.
Leikkasin viraabelit sisätaskuista ohueksi hiutuneet osat irti (jättäen tarpeeksi materiaalia uusien sisätaskujen kiinnittämiseen) ja niitä mallina käyttäen, leikkasin paikkakankaasta sopivat palat, jotka ompelin taskunreunoihin kiinni. Lopuksi ompelin alareunat kiinni. Taskuista tuli ihan hyvät ja hieman syvemmät kuin aikaisemmin. Tuo kuosi passasi housujen omistajalle ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti