Visible mending

Olen ollut aina melko huithapeli, mitä tulee vaatteiden laatuun ja ylläpitoon. Kaikenlaiset korjaustoimet ovat olleet ylivoimaisen vaikeita aloittaa, moni vaate on joutunut syrjään pelkän napin puuttumisen tai pienen sauman ratkeamisen vuoksi. Tai sitten olen pitänyt niitä rikkinäisinä, ei se niin nokonuukaa-mentaliteetilla. En tiedä, mikä minuun nyt on iskenyt, kun olen innostunut kunnostamaan vaatteita ja kodin tekstiilejä. Toivon, ettei tämä mene heti ohitse. 

Minulla on hame, josta kovasti pidän. Se ei ole millään muotoa tyylikäs, ei trendikäs, ei ole varmaan koskaan ollutkaan, mutta minä pidän siitä. Ja olen käyttänyt sitä, vaikka se on niin kulunut, että huomasin siinä vastikään reiän. Kangas oli kulunut puhki takataskun kulmasta. Tarkempi silmäily paljasti, että kuluneita kohtia oli useita, itseasiassa jokainen taskun kulma oli jo saanut oman pikkureikänsä. Olin nähnyt kuvia hauskasti tehdyistä paikkauksista, joiden idea on näkyäkin, #visiblemending you know. Halusin kokeilla osaisinko minäkin. En ole koskaan muistaakseni kirjaillut mitään, ellei oteta lukuun koulun rättikässän tunteja ja itku silmässä tehtyjä töitä. Jos koulu onnistui tappamaan ilon liikunnasta pitkäksi aikaa, onnistui se melko huolella käsitöissäkin. 

Olen kyllä ommellut vuosia sitten aika paljon, olen osannut ommella perusvaatteita ihan kelvollisesti. Sittemmin olen lähinnä ommellut pyyhkeisiin ripustuslenkkejä ja lyhentänyt housujen lahkeita, tai jättänyt nekin tekemättä. Minkäänlainen käsin ompelu ei ole kiinnostanut ennen kuin nyt. Ja nyt kiinnostaakin ihan hirveästi. Minulla ei ollut juuri mitään ompelutarvikkeita, joten tein tilauksen Amazonille ja olipa lakko tai ei, pakettini saapui nopeasti ja nyt minulla on muun muassa lankoja ja neuloja, minikokoiset sakset ja sormustin. Kui hienoo se on?

Eilen aloitin hameeni entraamisen ja sain paikattua kolme reikää. Reiät eivät ole kadonneet minnekään, ne ovat näkyvillä ja vieläpä selvemmin kuin aikaisemmin, mutta olen iloinen siitä, että osasin edes pikkuisen toistaa näkemiäni hienoja korjauskirjailuja. Aion oppia lisää ja aion käyttää tuota hametta vielä kauan. Jos siihen tulee vielä uusia reikiä, paikkaan nekin!

Mitä tulee tämän blogin ensimmäiseen kahteen postaukseen, en näemmä ole niiden aihepiiristä jaksanut olla enempiä kiinnostunut. Hämärästi muistan, että Anita Colbyn kirjassakin puhutaan vaatehuollosta, joten tavallaan tämäkin liittyy siihen aiheeseen. Edes vähän, pitääpä vilkaista, mitä Anita aiheesta sanoikaan, taisi neuvoa miten nylonsukkia paikataan.