Life is Good vuodesta 2009

Olimme viimeksi USA:ssa vuonna 2009. tuolta matkalta, tai edelliseltä, vuoden 2007 matkalta ostin jostain outlet-helvetistä hupparin. 

Hupparihan on tunnetusti jokaisen aikuisen naisen elegantti valinta, vaatekappale, joka sopii kaikkiin tilanteisiin ja tuo tiettyä arvokkuutta ja vakuuttavuutta työ- ja vapaa-ajalla. Etenkin, jos se on vaaleanpunainen ja sen miehustassa (ihana sana!) lukee Life is Good. Mielistyin tuohon vaatemerkkiin, vaikkei minulla ei tunnetusti ole mitään pysyvää vaatemakua, pukeudun miten sattuu. Ostin tuon hupparin ja pari kassia ainakin, on minulla pipo ja kaulahuivikin tallella, nekin ovat vaaleanpunaiset. Lapaset olen tainnut kadottaa, tai ainakin niistä tuli liian likaiset käyttää, sotkin ne jonain talvena auton likaisiin ovenkahvoihin.

Käytin tuota hupparia aina, koko ajan. Niinpä se kului, se haalistui entisestään ja hihansuut hiutuivat puhki. Olen muutamia vuosia sitten ilmeisesti ajatellut, että voisin jotenkin uudistaa vaatteen, sillä olen ottanut sakset ja leikannut hihat poikki. En heti resorien yläpuolelta, vaikka se olisi ollut järkevää. Olen leikannut ne poikki noin puolesta välistä rannetta ja kyynärpäätä, joka on se pöhköin kohta. Sitten olen jättänyt runnotun hupparin henkariin x vuodeksi. Arvelen että x=4-5?

Nyt minä olen sitten uudistanut hupparin ja se on minusta ihan käyttökelpoinen taas. Minulla oli trikoinen paita, johon oli ilmestynyt pesussa pieniä reikiä, niitä pirulaisia, joita ohuisiin trikoisiin salaperäisesti tulee. Olin ollut kuin en olisikaan niiden pienien reikien suhteen ja pitänyt paitaa, kunnes eräänä päivänä huomasin siihen tulleen mustan tahran rintapieleen. Eikä se tahra lähtenyt millään pois, kokeilin jopa sitä vaaleanpunaisessa purkissa olevaa tahranpoistoainetta. Ei inahtanutkaan. Niinpä paitaa saattoi käyttää enää selkäpuoli eteenpäin, kunhan muisti ettei ottanut sen päälle olevaa villatakkia tai muuta vaatetta pois. Kai tekin huijaatte itseänne ja maailmaa samaan tapaan? Ihan hyvä se vielä on, kyllä sitä voi noin käyttää aivan hyvin. Ai ette?

Käytin tätä trikoopaitaa toisenkin vaatteen uudistamiseen, mutta se on vielä vaiheessa oleva, koominen projekti. Life is Good-huppariini liikeni paidasta sen etupuolelta kohdat, joissa ei ollut sen enempää reikiä kuin tahrojakaan, uskokaa tai älkää, sellaisetkin kohdat löytyivät. Tein huppariin uudet hihansuut näyttämään siltä, että minulla on alla ihan ehjä trikoinen paita, vaikka ei minulla ole. Sehän on melkein kuin taikuutta! 

Olin jo tyytyväinen, että nyt voin käyttää lempivaatettani taas, en vain lauantaisin tai sunnuntaisin, vaan vaikka joka päivä. Mutta uusia hihansuita silittäessäni huomasin, että hupparin hihathan ovat melkein puhkikuluneet kyynärpäistä, tarkemmalla syynäyksellä päivä paistaa läpi. Niinpä huppari palautui korjattavien pinoon. Sitä aiemmin tutuksi tullutta trikoopaitaa oli vielä sen verran jäljellä, että leikkasin siitä paikkapalat kyynärpäitä varten. Käytin mallina soikeaa pientä jäätelöpurkkia, jonka olen jemmannut jotain pientä ruoanloppua varten. Sellaisia, jotka löytyvät jääkaapista joulun alla, kun on pakko siivota jääkaappi. Nyt purkissa ei vielä ollut ruokaa ja sen avulla leikkasin kankaasta neljä soikeaa palaa. Arvelin, että jo valmiiksi pitkään käytetty trikoo on liian ohutta yksinkertaisena paikkana. 

Ompelin soikulat pieniksi pusseiksi, joihin jäi pieni aukko kääntämistä varten. Käänsin pussit oikeinpäin ja silitin reunat huolellisesti. Sitten ompelin muutamalla pistolla pussit umpeen. Sommittelin paikat kyynärpäihin ja ompelin ne käsin paikalleen. Käytin ommelta, jonka nimi on pykäpisto. Opin sanan täältä.

Soikeus on katsojan silmissä, eikö vaan?

Hupparin vetoketju on edelleen ihan kunnossa, enkä löytänyt vaatteesta yhtään reikää, mikä on suoranainen ihme. Jos olisi löytänyt, olisin korjannut ne samaan tapaan kuin ensimmäisessä projektissani, farkkuhameessa, jossa oli viisi reikää. Ajatelkaa nyt, viisi reikää. Ja on muuten edelleen ainakin kolme, sillä tarkoituksella korostin reikiä niitä paikatessani. Omituista hommaa tämä vaatteiden korjaaminen. Koska tämä hulluus menee ohitse?