Vitkuttelun aika on ohitse, parsimisen opettelua

Aiemmin olin sitä mieltä, ettei haittaa vaikka varpaita vähän palelee, kuljin sukitta yli puolet vuodesta ja siksi minulla oli paljon ehjiä sukkia. Villasukatkin kestivät käytössä hyvinä monia vuosia. Mutta sitten tuli kylmä talvi ja pörssisähkön kallis hinta ja minulla on ollut sukat jalassa ihan kaikenaikaa, välillä paritkin. Niinpä alkoi sukkia myös kulua, reikiä alkoi ilmaantua myös rakkaisiin villasukkiini. Aiemmin, kun niin kävi muutaman vuoden välein, äiti tuli hätiin ja parsi sukkani, mutta nyt minusta on tuntunut jo jonkin aikaa, että minun pitäisi kyllä osata itsekin. 

Koska olen aika paha vitkuttelija ja huono aloittamaan, mutta hyvä keksimään tekosyitä, en tietenkään voinut aloittaa parsimista ilman parsinsientä. Olen etsiskellyt sellaista jo monta vuotta kirppareilta. Minusta sellaisia oli aiemmin useinkin kirppareilla myytävänä, muttei tietenkään sitten, kun olisin ostanut sellaisen. Ei myöskään myyjäisissä ja käsityökaupoissa ollut saatavilla parsinsientä, ainoastaan joitakin useita kymppejä maksavia löytyi joistakin verkkokaupoista enkä minä niin paljon halunnut parsia. 

Jokunen aika sitten hoksasin, että onhan yhdellä käsityötarvikemerkillä myynnissä soma kärpässienen näköinen parsinsieni ja Antti otti ja tilasi minulle sellaisen. Nyt alkoi vitkutteluaika käydä vähiin. Siispä tarkastelin rikkinäisten sukkieni varastoa, että millä aloittaisin. En parhailla pitkillä villasukillani, sillä niiden pitäisi onnistua. Otin yhden parin tekokuituisia paksuja urheilusukkia ja kokeilin toisessa olevan reiän korjaamista. 

Katsoin tietysti muutaman tutorialin aiheesta ja sitten kokeilemaan. No ei siitä kovin kaunis tullut, muttei sellainen kursimus, kuin joskus edellisellä pieleen menneellä kerralla. Tuota sukkaa voi vielä käyttää ja sehän tässä on tarkoitus. Myöhemmin kokeilen, kunhan olen hieman kerännyt rohkeutta, Antin hienojen pitkien villasukkien parsimista.

Onhan tuo aika säälittävä nykerrys :D

Idea on siis laittaa se sievä parsinsieni sukan sisälle ja kiristää sukkaa sen verran, että kulunut kohta tai suoranainen reikä on piukalla. Parsimiseen käytetään ohuempaa lankaa kuin mitä sukkaan on käytetty (villasukkien kohdalla, muitten kohdalla melko ohutta lankaa ylipäätään). Jos ohuempaa ei meinaa olla käsillä, voi villalankaa ohentaa ottamalla siitä säikeen tai kaksi pois. Pitää ensin suoristella ohennettua lankaa jonkunverran, ettei se mene kierteelle. Neula voi olla joko terävä- tai tylppäkärkinen, makuasia. Neulan paksuus ja neulansilmän suuruus riippuu silmälasien voimakkuuksista, on hyvä nähdä neulansilmä. En vielä yleensä tarvitse silmälaseja, mutta tässä hommassa huomasin tarvitsevani. 

Ensin ommellaan reiän tai ohentuman ympärille kehä tai neliö tukemaan tulevaa parsintaa. En muista/tiedä oikeita ommelten tai pistojen nimiä. Alla olevassa kuvassa on jo toinen sukkapari työn alla, vaellussukka, johon oli ehtinyt tulla oikein reikäkin. Sidoin sukan puuvillanauhalla piukalle parsinsienen varren ympärille, jolloin paikkauskohta oli kireähköllä.

Reunustamisen jälkeen aloin tehdä pitkittäistä loimitusta, olettaisin että loimilanka olisi lähes oikea nimitys. Kun tein sen ensimmäisen kokeilun punaiseen sukkaan, tein loimen huonosti. Nyt harmaalla sukalla paremmin. Käytin kahta väriä loimeen.

Sitten alkoi varisinainen hankala osuus, langan ompeleminen loimilankojen alta ja päältä, sain kyllä aika monta kertaa purkaa. Etenkin tummansinisen langan kanssa sai olla tarkkana. Lopulta sukan reikä jäi kokonaan parsimuksen alle piiloon ja sain pääteltyä lankojen päät nurjalle puolelle. 

Seuraavaksi kokeilin saman sukan kärjempänä olevan ohentuman paikkaamista. Käytin siihen pykäpistoa ja kolmea eri väriä. Aloitin noin sentin päästä ohentumapaikan reunoista ompelemalla ensin kehän ja sen jälkeen pykäpistoin aina uudella kierroksella kohti keskustaa. Kun koko ohentumakohta oli pykäpistojen peitossa päättelin kaikki langanpätkät nurjalle puolelle ja olin kutakuinkin tyytyväinen lopputulokseen. 

Huomenna parsin toisen sukan kaksi ohentumakohtaa ja sitten sukat pääsevät taas käyttöön.  

Ja niin teinkin, käytin toisen sukan kahteen ohentumakohtaan ketjusilmukoita ja kolmea eri väriä. Ompelin ketjusilmukoita vapaalla kädellä noin 1,5 sentin päästä ohentumista ja siitä tuli tämmöinen ameeba. Pitää hieman parantaa lankatekniikkaa värienvaihdon yhteydessä, tuli kauheasti langanpäitä pääteltäviksi ja melkein kaikki viitsin vielä päätellä minuksi suurella huolellisuudella. Paikkauksesta tuli mukavan sileä ja pehmeä, en usko, että se vaikuttaa sukan käyttömukavuuteen. Mutta senpä näkee, kun pian puen sukat entistä ehompina jalkoihini. Tässä jälkimmäisessä parsimuksessa kului aikaa melkein kolme tuntia, katsoin samaan aikaan toisella silmällä snookeria. Pitää myös ostaa parempia parsinneuloja, pitempiä ja tylppäpäisiä. Eikä se haittaa jos neulansilmäkin on vähän isompi, mahtuu se kameli paremmin siitä sujahtamaan.