Nythän pääsi käymään niin, että Antin pyjamahousujen lahkeesta oli jollain ilveellä mennyt varvas läpi. Tuumin pari viikkoa millä konstin korjaisin housut, ensin piti tietysti tutkia onko kangas kaikkiaan tiensä päässä. Ei nimittäin ole kivaa, jos tekee korjauksen kaikkensa antaen ja seuraavalla käytöllä on joku uusi kohta mennyt rikki. Tässä allaolevassa kuvassa on lähtötilanne. Kangas oli rikki noin 10 sentin mitalta.
Ensin olin sitä mieltä, että kursin vain ratkeaman kasaan, mutta päädyin sitten kuitenkin paikkakankaan käyttämiseen. Leikkelin muutama viikko sitten yhden tyynyliinan siivousräteiksi, mutta niitä ei ole tullut ihan kaikkia vielä käytettyä. Otin yhden palasen ja leikkasin siitä sopivan suikaleen.
Lankana käytin sashikolankaa, ostin sitä aika monta vuotta sitten, talvella 2019, kun kiinnostuin sashikosta, joka on japanilaista kirjailua. Se on hyvin säänneltyä ja hienoa, enkä ollenkaan osaa sitä, kunhan vain käytän sen tekniikkaa parhaani mukaan ja oikeanlaista lankaa. Kun kaivoin sashikolangat esille, tuli mieleeni se yksi viikonlopun hiljainen työvuoro joulun alla vuonna 2019. Tein tyttöhameeni korjaustoimia (se on yhä kesken) ja entinen kollega tuli moikkaamaan minua. Olin juuri sotkenut lankavyyhdin aika pahasti ja koitin sitä selvitellä. Nyt kun näin sen paperipalan ympärille käärimäni langan muistin, että näin silloin viimeisen kerran tuon ystäväni. Enää häntä ei voi tavata kuin käymällä hänen haudallaan.
Leikkasin tyynyliinakangasta sopivan suikaleen ja laitoin sen nuppineuloilla housunlahkeen rikkinäisen paikan päälle. Otin moniväristä lankaa noin 60 cm pätkän ja teräväkärkisen parsinneulan. En käyttänyt sashikoneulaa, koska en löytänyt sellaista, vaikka minulla on sellaisiakin. Aloin tehdä pistoja paikkakankaan raitoja pitkin, aina hieman molempien reunojen yli. Kun pääsin lahkeen reiän kohdalle, olin mahdollisimman tarkka, että ompelisin tasaisesti. Ompelin ensin lyhyemmän suunnan ja päästyäni koko paikkapalan toiseen päähän, vaihdoin suuntaa ja ompelin pitemmän suunnankin kauttaaltaan. Lopuksi päättelin kaikki lankojen päät joko solmuilla tai luottelemalla päitä ompelusten sekaan.
Minusta tästä tuli aika kiva paikkaus. Housujen omistajakin ilahtui siitä, että korjaus on valmis. Näkyvä paikkaaminen kelpasi ainakin tässä kohden hänellekin. Minulla meni tähän työhön noin kolme tuntia ja käytin siihen aikaa aivan hyvillä mielin. Hitaan ompelun ajatus on tässä oleellinen, on hyvä ajatellakin, ettei se haittaa, että työhön kuluu aikaa. Sitähän minulla on. Ja viimeistely ja päättely, jotka yleensä ovat tylsiä ja vastenmielisiä, kannattaa myös tehdä niin huolella kuin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti