Istu niinkuin hieno nainen!

Minua ei kauan tarvitse yllyttää, kun innostun jostain. Tällä kertaa uuden blogin aloittamiseen innostuin sisareni ja erään tutun blogaanin yllytyksestä. Olin vastikään hankkinut nostalgiasyistä Anita Colbyn kirjoittaman kirjan Kaunis nainen, jota sisareni kanssa luimme ahkerasti teinivuosina. Vaikka kirja on käännösteos ja alunperin jo 1940-luvun puolella amerikkalaisen mallin ja näyttelijättären (pakko käyttää tuota sanaa) kirjoittama kauneusopas amerikkalaisille nuorille naisille, se taipui 1950-luvun alussa suomalaisten neitostenkin käyttöön. 

En muista enää mistä meille se kirja oli siunaantunut 1980-luvulla, mutta minuun vetosi hyvin voimakkaasti ajatus siitä, että pesisin ja tärkkäisin (!!!) paitojeni irtokauluksia ja harjaisin hiuksiani sata kertaa illassa. Aivan kuin minulla olisi ollut irtokauluksellisia paitoja, tai olisin loppujen lopuksi harjannut hiuksiani kymmentäkään  kertaa päivässä. Kirja jäi silti mieleen hyvin kiinnostavana oppaana.

Kysyin joku aika sitten sisareltani vieläkö hänellä on se kirja, mutta hän kertoi lukeneensa sen vuosien varrella riekaleiksi. Kuulin juuri myös, että sisarentyttäreni on ottanut samaisesta kirjasta vinkkejä nuoren naisen elämäänsä. Sisareni kertoi löytäneensä hyväkuntoisen kappaleen kirjaa divarista ja minä heti perässä kokeilemaan samaa. Löysinkin nettidivarista kirjan, vieläpä ensipainoksen. Olin tosi iloinen avatessani paketin viime viikon lopulla ja saadessani käteeni kirjan, jota en ollut lukenut noin 35 vuoteen. Kuuden euron hinta nostalgiatripistä ei ollut tosiaankaan liikaa, eikä toinen mokoma postimaksuakaan. 

Mitä tämä sitten uuden blogin aloittamiseen liittyy, sitä voi tietysti kysyä. Uusvanhassa kirjassani on kaikenlaisten neuvojen lisäksi neljän viikon mittainen kauneuskurssi, jonka aikana nuori neito kehittyy huimasti kohti hienoa naiseutta. Tulimme vitsailleeksi sisareni kanssa, että pitäisikö meidän nyt hieman varttuneemmassa iässä ottaa kurssi ohjelmaksemme ja yhtä matkaa totella kokonaiset neljä viikkoa Anitan neuvoja. Sisar ehdotti aiheesta omaa blogiaan, kuten olen kirjoittanut ruoka-aiheista  CampaSimpukkaa ja kävelyyn liittyvää CampaCaminoa. Sehän alkoi heti kuulostaa erittäin hyvältä idealta! 

Niinpä tästä alkavat CampaKampanjat, blogi jossa kirjoittelen erilaisista hassutuksista ja projekteista, joihin tulen hullaantuneeksi. Voi olla, ettei niistä kaikista tule lasta eikä kummempaa, mutta ei se mitään haittaa.