Olen jo todella kauan kirjoitellut matkoilla päiväkirjaa, etenkin kun lapset olivat pieniä. Sitten
CampaSimpukka-blogin ja myöhemmin
Instagramin siirtyi matkamuistelu joksikin aikaa pelkästään sähköiseen muotoon. Kun vuonna 2022 pääsimme viimein koronan laannuttua riittävästi ulkomaille vuonna 2019 hankitulla matkailuautolla, aloin taas kirjoittaa matkapäiväkirjaa ihan perinteisesti käsin kirjaan. Ensimmäisellä reissulla 2022 en vielä ollut kirjaa hoksannut hankkia, mutta saman vuoden syysreissulla sellainen oli jo valmiina Saksasta ostettuna.
Saksalaisen karavaanarit ilmeisesti tykkäävät kovasti pitää lokikirjaa ja heikäläisistä kirjakaupoista löytyy monenmoista kirjaa. Minulla on yksi kotimaan matkoja varten nyt vähän aloitettuna ja kolmas ulkomaan reissuja varten nyt valmiina, kun seuraava reissu alkaa pian. Ranskasta en ole löytänyt yhtään matkapäiväkirjaa, ranskalaiset ovat varmaan vähän vähemmän järjestelmällisiä tai heitä ei kiinnosta muisteluiden kirjoittelu. Sekin on ihan hyvä.
Edellisessa kirjassa oli kiva sivut, mutta aloin hyvin nopeasti täyttää sitä melko soveltuvin osin, sillä pitkillä reissuilla yksi kirja ei kauan riittäisi. Täytän nyt yhden aukeaman yhtä leiripaikkaa kohden. Joten jos olemme vain yhden yön, saa se koko aukeaman, pitemmillä viipymillä jaan aukeaman koko viipymän kesken. Välillä on asiaa enemmän, välillä vähemmän. Mukaan liimaan pääsylippuja, ostoskuitteja, esitteitä ja muuta kivaa muistuttamaan myöhemmin reissun vaiheista. Tästä lappusten liimailusta johtuu, että Logbuch, kuten saksalaiset sanovat, lihoo huomattavasti ennen kuin tulee täyteen. Viimeisimmässä ei ollut mitään kumilankaa tai muuta pitämään kansia kunnolla kiinni, joten ostin jostain kaupasta Saksassa silkkinauhaa ja sidoin kirjan sillä. T'ältä se näyttää nyt, kun se on ihan täysi.
Uusi kirja on jo odottamassa, ostin sen Bremenistä viime syksynä ja tykkään sen ulkonäöstä paljon, kannessa on aukko ja siitä kurkistamaan voi laittaa halutessaan oman kulkineensa kuvan. Ja mehän tietty halusimme. Antti askarteli kuvan minulle siihen ja hän vakuutti, ettei se ollut helppoa. Osaan sen verran campingsaksaa, että osaan täyttää kirjan kutakuinkin oikein ja kukapa sitä tulisi ratsaamaan, jos kirjoitan säätilasta sille kohtaa mihin kuuluisi laittaa ajetut kilometrit?
Tässäkään kirjassa ei ole kuminauhaa, joten askartelin siihen tänään vyön ja koska tiedän, että tämäkin tulee pulskistumaan, tein siihen kasvunvaraa. Ei siis ole vyönkiristäminen edessä, vaan päinvastoin. Käytin tämän tilkkulaatikkoni aarteita, palan kukallista kankasta ja nappirasiasta kolme nappia. Ompelin pienen pätkän vyötä ja tein siihen toiseen päähän napinreiän. En ole tehnyt napinläpiä ompelukoneella varmaan 30 vuoteen, mutta osasin sentään muutaman eikun jälkeen kohdistaa napinläven oikeaan kohtaan. Sitten ompelin toiseen päähän kolme nappia, ensimmäinen on käytössä nyt, kun kirja on tuore. Myöhemmin otan käyttöön toisen tai jopa kolmannen napin, jos tarvitsee ja voin ommella ne eri kohtiin reissun päällä, jos kohdistaminen ei onnistunut ihan nappiin (pun intented).
Tästä tuli ihan sievä, vaikka itse sanonkin. Nyt voin vielä kirjan CampaAdriaan odottamaan ensi viikolla koittavaa lähtöä.
